"Luulen, että pöydät tarvitsevat suojausta," sanoo nuorisotyöntekijä Anssi Leppävuori, kun hän silmäilee pullon korkkeja, vasaroita, nauloja ja lautakasoja keskellä Sentterin tiloja Espoossa. Liikkukaa ry:n puheenjohtaja Ike Chime on tuonut materiaalit valmistautuakseen tapahtumaan nimeltään 'Chaka-Chaka'. Tapahtuman nimi tulee siitä äänestä, joka syntyy kun pullonkorkkeja naulataan keppeihin ja niitä ravistetaan.

"Se tekee ihmiset iloisiksi, kun he voivat yhdessä tehdä jotain musiikin parissa," hymyilee nigerialainen Ike kasatessaan rumpuja näyttämöllä. "Kun ihmiset itse rakentavat soittimet, joilla he pääsevät sitten soittamaan, heidän henkinen terveytensä todella hyötyy."

Pöytäongelma tulee ratkaistuksi, kun Cosmos Juniorsin konkari Norah Thibault tuo tullessaan kasan pahvilaatikoita, jotka voidaan teipata pöytien suojaksi. Norahilla on paljon kokemusta tällaisten asioiden järjestelemisestä, sillä hän on työskennellyt Espoon nuorison parissa lähes kaksi vuosikymmentä.

"Cosmos Juniors sai alkunsa siitä, kun poikani kävivät saksalaista koulua ja monet heidän luokkatoverinsa eivät kieliongelmien takia löytäneet joukkuetta, jossa pelata," Norah selittää. Perustimme joukkueen, jossa lapset voisivat pelata ja osallistua turnauksiin ja toiminta on kasvanut siitä eteenpäin hurjasti - monet näistäkin lapsista kohtaavat hankaluuksia, jos he haluavat osallistua 'normaaleihin' suomalaisiin harrastuksiin."

"Tämä on yksi monikulttuurisimmista alueista Espoossa ja se tuo omat haasteensa verrattuna työskentelyyn monokultturisessa ympäristössä," Leppävuori jatkaa. "Kaikki haluavat saada äänensä kuuluviin täällä, kun taas monet suomalaiset lapset pitäytyvät enemmän kuoressaan. On hyvä, että tällaisia päiviä järjestetään kerran pari kuussa, mutta tarvitsemme myös normaalia ja rauhallista aikaa, jolloin lapset voivat olla ystäviensä kanssa ilman kaikkea tätä jännitystä."

Ja jännittävää tämä on - nuorisoa alkaa vähitellen saapua paikalle ja Ike valmistautuu pistämään pystyyn kunnon shown. Osa ryhmästä pelaa biljardia ja osa lähestyy rumpuja, jotka odottavat houkuttelevasti lavalla, kun taas monet istuskelevat vielä juttelemassa kavereidensa kanssa. Norahin tytär Charlotte odottaa hermostuneena uusia tulijoita.

"Jaoin flyereita joukolle somalityttöjä, joille pidän liikuntakerhoa, mutta en ole varma saavatko he lupaa tulla," Charlotte sanoo. "Vanhemmat eivät ole kovin innoissaan tanssimisesta ja täällä on myös paljon poikia paikalla. Kerroin heille, että olen täällä äitini kanssa, jonka he myös tuntevat, joten saa nähdä, kuinka käy."

"Näille naisille on vaikeaa tarjota harrastuksia," Norah lisää. "Esimerkiksi uiminen on suuri kulttuurinen harppaus heille ja heidän perheelleen ja on yleensä helpompi tehdä jotakin muuta, joka ei ole yhtä kiistanalaista."

Kun Ike tuo pienen palaa Nigeriaa Suvelaan, nuoret alkavat päästä vauhtiin. Hakkaamisen ja jyskyttämisen organisoitu kaaos alkaa vähitellen kuulostaa melodiselta ja lopulta myös kaikkein vastahakoisimmat soittavat ja pitävät hauskaa.

Charlotten ryhmä ei lopulta saapunut paikalle, mutta monet tulivat ja pitivät hauskaa. Ja niin kauan kuin on mahdollisuuksia kokoontua, on toivoa, että kaikki Espoon yhteisön jäsenet osallistuvat.

http://www.facebook.com/album.php?aid=189792&id=213135927432&ref=mf